Eräs ratkaisumalli ristiriitojen selvittämiseksi

Olen ollut viime aikoina erittäin stressaantunut tulevan muuton takia ja siihen liittyvien käytännön asioiden takia. Olen menettänyt yöuneni erityisesti erään ihmisen tähden. Meille ennestään tuntematon mies varasti meiltä pienen summan rahaa.

Olen jäänyt eräällä tavalla lukkoon itseni kanssa. Summa oli todella niin pieni, että muuton edessä en millään viitsisi selvitellä asiaa. Toisaalta taas Minua pakottaa jonkinlainen pakkomielle tai periaate ja myös läheisien painostus asian selvittämiseen.

Siitä on syntynyt paha sisäinen ristiriita, joka estää unen saannin erityisen varmasti ja vaikeuttaa sitä äärimmäisen paljon.

Tiedostan, että negatiiviset tunteet ovat omiani ja, että ei ole varsinaisesti tämän varkaan vika, että en saa nukutuksi, mutta löysin silti hieman vahingossa erittäin tehokkaan tavan käsitellä asiaa mielessäni.

Minä kirjoitan ristiriidan ulos mielestäni. Kirjoitan koneellani tarinaa, johon sekoitan mielivaltaisesti totuutta. Yritän ennakkoluulottomasti kirjoittaa, mitä tahansa.Tarinalla ei ole sinällään mitään merkitystä ja parhaani mukaan yritän olla odottamatta mitään siltä. Sen ei tarvitse valmistua, eikä siitä tarvitse tulla hyvä. Sen ei tarvitse olla edes looginen, eikä edes kovin ymmärrettävä.

Yritän kirjoittaa mahdollisimman estottomasti ja se onnistuu vain, kun en varsinaisesti kirjoita kenellekään muulle. Se on pelkästään Minun ja siksi hyvin turvallista. Tekstiin tulee vahingossa toiveita ja pelkoja.

Suosittelen!

Kun menen illalla nukkumaan, mietin vain tarinaani, en mitään muuta ja olen löytänyt sieltä eräänlaisia "kaavoja" todellisuudessa olevaan ristiriitaan. Sellaisia, mitkä kertovat Minulle itselleni, mitä on sisälläni on tapahtunut.

Jotta tämä olisi hieman helpompi ymmärtää, kerron hieman tarinastani.

Tarinan alussa löytyy murhattu mies (vihan kohde), jota selvittää etsivä (Minä). Tarinassa vilahtelee erilaisia henkilöhahmoja, jotka ovat Minäni erimuotoja. Erilaisia tapoja suhtautua murhaajaan, etsivään ja uhriin, sekä toisiinsa. Pian tarinan alettua etsivä (miehen) vaimo (Rakkaus) jättää hänet. Etsivällä ei ole kuitenkaan aikaa etsiä vaimoaan käsiin tai käsitellä eroa, koska hänellä on niin paljon tekemistä murhatutkimusten kanssa.

ja siinä on tarinan ensimmäinen kaava.

Uskon siihen, että sisällämme on kaksi Minää. Yksi joka muistaa kaiken, eikä koskaan unohda --> hiljainen Rakkaus.

Toinen, joka mukautuu tilanteisiin ja on ikään kuin "päällä". Eli Minä joka tietyistä ärsykkeistä, muistaa tiettyjä asioita ja käyttäytyy tietyllä tavalla.

Tätä Minää voi kontrolloida (todennäköisesti) sisäinen Minä, joka ikään kuin virittää piuhat paikoilleen. Antaa ne vaistot ja muistikuvat, joihin kokonaisuus on oppinut.

Se ei ole Minun keksintöni. Opin sen jostakin. En muista mistä. Olen varma, että se on totta.

Kaava siis on: Uhri on vihani kohde. Kiinnitän kohteeseen kaiken energiani ja aikani. Silloin Rakkaus (hiljainen Minä, eli vaimo) jättää Minut / katoaa. Minulla ei ole aikaa etsiä sitä kaikista tärkeintä, koska olen enemmän kiinnostunut vihani kohteesta eli uhrista.

Tosi elämä: Uhri on mies, joka varasti Minulta. Mietin häntä niin paljon, että tulen onnettomaksi (Rakkaus katoaa). Vaikka ymmärrän asian, tilanne jatkuu, koska kiinnitän yhä enemmän huomiota uhriin.

Uhri on tarinassani kuollut, koska itse tapahtuma on jo mennyt. Uhri on murhattu, koska olen hänelle vihainen. Selvitän tapahtumaa, koska poden syyllisyyttä vihasta ja siitä, että teen asialla itsestäni onnettoman.

loputon ympyrä ja ristiriita asioiden tärkeysjärjestyksessä.

Ymmärrys selättää hämmennyksen.
Kaikkeus on hiljennyt.
Ja minä käsitän, että olen
onnellinen.
Toivon vain, että sinäkin
olet onnellinen
nyt.

Jarkko Martikainen - Vanhene kanssamme